Mitä on DAM?
Edellisessä blogipostauksessa muistelin reilun 10 vuoden takaista markkinointisuunnittelijan arkea, satojen erityyppisten kuvien koordinoimisessa, joita eri markkinointilähtöihin hyödynnettiin.
Jos missasit ko. postauksen, voit lukea sen täältä.
Tässä julkaisussa pureudutaan vähän syvemmin noihin modernille yritykselle elintärkeisiin “omaisuuksiin” → Digiassetteihin. Millaisia niitä on, ja miten ne eroavat toisistaan hallinnoinnin näkökulmasta?
Vielä pieni katsaus takavuosiin..:
Printtimedian vahvana aikakautena (ref. 1990-luku) lähinnä vain valokuvista puhuttiin digiassetteina.
Toki ehkä taittotiedostot (esim. lehtijulkaisun tmv. painoaineiston “työstötiedostot”), brändilliset tunnisteet kuten logot sekä muut brändin tunnistettavaksi tekevät elementit saattoivat loksahtaa saman sateenvarjon alle; mutta pääasiassa puhuttiin siis kuvista ja niiden “säilömisestä”.
Ja tähän tarpeeseen myös tuolloiset DAM-toimittajat (silloin vielä melko harvat) pääasiassa vastasivatkin
(ns. kuvapankki-aikakausi, paremman termin puuttuessa).
Videot toki sinällään myös tunnistettiin digiasseteiksi jo tuolloin, mutta vielä silloin toteutukset olivat lähinnä elokuva- ja TV-tuotannossa tuotetut tekeleet. Kodin omalla videokameralla kuvatut tuotokset harvemmin löysivät tietänsä isoihin aineistopankkeihin asti kuitenkaan. 😁
Miten tilanne on muuttunut ja miksi?
Sanat "asset management" tarkoittaa suoraan käännettynä "omaisuuden hallintaa". Tämähän voisi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa omaisuutta (fyysistä tahi digitaalista) ja sen hallinnointia, mutta aikana ennen digitalisaation aiheuttamaa kanava-pirstoutumista ja teknologiatulvaa; käsite digital asset (digiassetti / digitaalinen omaisuus) viittasi yksinkertaisesti juuri erityyppisiin mediasisältöihin ja niihin liitettäviin assetteihin (ns. "rich media").
Ehkä näkyvimpiä draivereita digitalisaatiossa on ollut tapa ja määrät, miten juuri näitä em. mediasisältöjä tuotetaan ja kulutetaan. Olettaisin että muunmuassa tämän takia juuri Digital Asset Management (eli DAM) lienee edelleen pitänyt pintansa media-assettien hallinnointiin viitatessa.
Tänä päivänä käsite digiassetti kattaa yleisesti ymmärrettynä erittäin laajan valikoiman erilaisia sisältötyyppejä aina niistä tutuista kuvista ja videoista → erityyppisiin dokumentteihin sekä muihin erityislaatuisiin tiedostomuotoihin asti (kuten esim. koodit, some-sisällöt ja 3D-tuotokset). Kullakin on oma ainutlaatuinen käyttötarkoituksensa, sekä paikat ja tavat miten ja missä niitä hallinnoidaan.
DAMit keskittyvät järjestelmänä pääasiassa mediasisältöihin liittyvien assettien hallinnointiin (media asset), sekä näiden tuotantoon ja julkaisuun liittyviin prosesseihin.
Vaikka tiedostoformaatteihin liittyviä rajoitteta nykyään harvemmin tulee enää vastaan, ei DAM kuitenkaan ole oikea paikka hallinnoida esim. koodi-assettia. Sitä varten löytyy omat työkalunsa.
Miksi? Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei DAMeja ole kehitetty koodin hallinnointityökaluksi, eikä näin ollen tue kooditiedostojen tuottamiseen ja hallinnointiin liittyviä, uniikkeja tarpeita.
Sen sijaan, DAMit ovat LOISTAVIA työkaluja niin kuva- video- kuin esim. mainos- ja markkinointiaineistojen tuotantoon, hallinnointiin ja jakeluun!
Toki on hyvä muistaa myös se, että eri DAMit saattavat vielä keskittyä näihin eri osa-aihealueisiin eri pieteetillä ja painoarvolla.
Olen luonut pienen koonnin, DAMissa yleisimmin hallinnoitavista digiasseteista.
Tästä taulukosta saat hyvän yleiskäsityksen erityyppisistä mediasisältöhin liittyvistä asseteista sekä niiden hallinnollisista erityispiirteistä.
Miten saada asset kaaos taltutettua hyödyntämällä DAMia?
Saatat nyt ajatella että: "Jahas; eli digiassetteja on tuhoton määrä, ne saattavat erota toisistaan teknisesti paljonkin (vaikka palvelevat samoja päämääriä), ja niitä tuotetaan kaiken hyväksi vielä jatkuvalla syötöllä lisää - siinä missä vanhat happanee nopeammin alta kuin jääkaapissa lojunut maito. APUA!" 😱
Miten ihmeessä organisaation on mahdollista saada sekavasta kaaoksesta ote, ja oikeasti ottaa digiassetit haltuun niin että ne tosiaankin palvelevat tahtotilaa skaalautuvasti ja niin että ne tuottaa enemmän kuin kuluttaa?
Ei hätää - on olemassa parhaita käytäntöjä joita noudattamalla isompikin assettikaaos on taltutettavissa!
Voidakseen ulosmitata mahdollisimman laajan hyödyn luomistaan (usein myös melko hintavista) sisältötuotoksistaan, on organisaatioille erityisen tärkeää varmistaa että assetit on hyödynnettävissä.
Asseteja pitää pystyä hyödyntämään niin ihmisen, kuin erilaisten järjestelmienkin (esim. verkkosivujen, automatisoitujen some- ja markkinointitoimenpiteiden, tai vaikka ihan digitaalisten mainospintojen) toimesta. Lista on pitkä ja juuri sen näköinen mikä kutakin parhaiten palvelee.
Jotta assettia voisi hyödyntää, tulee se myös pystyä löytämään - välittömästi kun sitä tarvitsee.
Ja; jotta assetin pystyy löytämään, on säntillinen hallinnointi erityisen tärkeä toimenpide niille yrityksille ja organisaatioille joiden tahtotila on pystyä tehokkaasti ja skaalautuvasti julkaisemaan ja tarjoamaan sisältöjänsä kuluttajilleen, kanavasta riippumatta.
Toisin sanoen digiassetit ja niiden hyödyntäminen ovat hyvinkin oleellinen (joskus jopa melko “näkymätön” ja aliarvostettu) osa nykyaikaista, toimintaympäristöämme.
Tulevissa postauksissa tutustutaan lähemmin tähän löydettävyyden ulottuvuuteen:
Eli metadataan. Lempiaiheeni! 🙋
Sitä kirjoitusta odotellessa, voit kuitenkin ladata tekemäni koontilistan erityyppisistä Digiasseteista ja niiden hallinnollisista erityispiirteistä alta. 👇